Runoja

Epä 01

No inspiration,
paperi säilyttää viattomuutensa.
Ikkuna toista ikkunaa vasten,
rapakkoon hukkunut puhelinmyyjä.
Sateenvarjoja ja hikipisaroita,
lämmin aalto puhalsi kasvoilleni.
Ja sinä jäädyit likaiseen kuppilan nurkkaan,
maistuuko sokeri silkin kanssa?
Vieläkö hymyilisit minulle,
nuutunut mollamaijani?
Kaiken tämän jälkeen, niskat nurinpäin.

Epä 15.11 Ei kenellekkään

Rockin kuningatar nousetko haudastasi
vain suojellaksesi minun sijastani
nuorta ystävääni
pienet ja pörröiset ihmisen viholliset
saivat minut haltuunsa viime yönä 

oveni edessä
satatuhatta laatikossa
ilkeää, hyvin ilkeää sikiötä
mitä he tahtovat minusta
ehkä te tiedätte kuinka kuoreni kuivuu tässä
piinaavassa ruokapöydässä
kun siskoni ei halunnutkaan leikkiä enää kanssani
sademetsän prinsessaa ja seeprojen kuningasta

vain tämä viikonloppu aikaa
päästä ovesta ulos?

En route

meren syvään värinään pukeutuneena
kiedottuna kauheaan kaihoon
on armaani ainut asia
joka odottamaan auttaa,
tässä ja täällä,
Shanghain katalilla kaduilla, matelevassa junassa.
eikä yksikään vedessä elävä,
puhua pukahda minulle kansansa saduista.
ei pysähtyisi vuokseni 

vielä viikon vangittuna
satojen tuhansien valojen maassa.

mutta sinä ja minä
kuin Peter Pan ja Helinä-keiju.

Alexandra