Novelli: Koulussa kummitteli

Lauri oli koulussa, ja hänellä oli kuivaa. Hän oli juuri tullut vessasta ja oli nyt menossa tunnille vähän myöhässä. Äkkiä hänen paitansa hulmahti, mutta hän ei nähnyt ketään. Vaikka käytävällä ei ollut ketään, hän tunsi silti, että häntä tarkkailtiin. Äkkiä hän tunsi taas, että jokin hulmahti hänen ohitseen. Hän säikähti ja katsoi ympärilleen. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Silloin hän joutui pakokauhun valtaan ja juoksi nopeasti luokkaan. Lauri oli hädissään eikä kertonut seikkailustaan kenellekään.

Illalla kotona hän alkoi miettiä tapahtunutta ja tajusi, että oli juuri nähnyt kummituksen. Hän alkoi rakentaa kummituksenkarkotinta. Aamulla ennen kouluunlähtöä hän sai sen valmiiksi. Se oli isohkon imurin näköinen ja kokoinen. Siinä oli yksi säätönappula, josta säädettiin imurin tehoa kummituksen koon mukaan. Punaista imuria ei ollut helppo huomata repun sisältä muun sälän seasta. Lauri oli tyytyväinen aikaansaannokseensa ja toivoi, että se myös toimisi kummituksia vastaan. Hän päätti testata sitä koulupäivän aikana. Kun tunti alkoi, hän jäi käytävälle yksin. Silloin hulmahti taas jokin hänen ohitseen, ja hän alkoi kaivaa kummituksenkarkoitinta repustaan. Kun hän sai sen esille, hän laukaisi sen heti. Se toimi, mutta kummitus liukastui juuri ja pääsi siten karkuun. Lauri latasi karkottimen uudelleen ja oli valmiina laukaisemaan se uudelleen. Kummitus suuttui, kun se luuli, että Lauri oli virittänyt sille ansan, koska lattialla oli vettä ja saippuaa. Sitä ei Lauri ollut tehnyt, sillä välitunnilla muutamat häiriköt olivat tehneet jollekin kepposen. Nyt kummitus oli maassa ja se oli hirveän vihainen. Lauri laukaisi karkottimen ja kummitus katosi sen uumeniin.

- Miksi vangitsit minut tänne? Olen kiltti kummitus! Jos päästät minut vapaaksi, saat kolme toivomusta enkä ole enää sinulle vihainen, kummitus lupasi laitteen uumenista. Lauri lupasi vapauttaa kummituksen ja sen hän myös teki. Silloin kummitus antoi hänelle kolme lappua, joissa jokaisessa luki: Toivomus.

Illalla kotona Lauri kertoi isälleen ja äidilleen tapahtuneen ja kertoi myös, että oli saanut kolme toivomusta. Isä epäili hetken, mutta kun Lauri antoi isälleen yhden kortin, isä toivoi itselleen uuden auton. Auto ilmestyi pihalle, ja silloin isä ei enää epäillyt. Äidilleen Lauri toivoi rahaa, jotta tämä voisi lähteä shoppailemaan. Jäljelle jäi yksi toivomus, ja sillä Lauri toivoi itselleen ja pikkusiskolleen paaaljoon karkkia ja muita herkkuja. Illalla sängyssä Lauri ajatteli, että tätä kummitusta hän ei unohtaisi koskaan. Ehkä sen antaman jännityksen vuoksi, tai sitten sen antaman karkkimäärän vuoksi, josta heille riittäisi pitkäksi aikaa.